Kulma: Missä todisteet loppuvat, usko alkaa

”If everything is in flux, then the flux itself can also no longer be recognized.”

Don Cupitt



Lue myös aikaisempi kirjoitus aiheesta: Missä mieli loppuu, meditaatio alkaa

Tänään kirjoitan uskosta. Tässä kolmion kärjessä totuuden ja todisteiden käsitteet pyritään ohittamaan samoin kuin edellisessä kirjoituksessa mieli. Haluan korostaa, että kun kirjoitan uskosta, en kirjoita uskonnosta. Viisas ohjaajani Metsälintu Pahkin on usein sanonut: ”Usko yhdistää, uskonto erottaa.” Usko ei vaadi uskontoa tai uskonnollisuutta. On olemassa asioita, joita ei ole tieteellisesti todistettu, löydetty tai selitetty. Tämän tosiasian tunnustaminen ja tunnistaminen sekä todisteiden rajan ylittäminen on uskoa.

Ylläoleva ajatus on karkeasti sanottuna kaikki se, mitä avaan tässä kirjoituksessa tarkemmin.

Justin L. Barrettin mukaan lapsilla on synnynnäinen taipumus uskoon. Tutkimukset osoittavat, ettei usko edellytä indoktrinaatiota, vaan lapset tuppaavat selittämään asioita uskolla. Usko on sisäänrakennettuna meissä kaikissa. Aikuisina emme välttämättä hakeudu jumalallisten selitysten äärelle, eikä uskominen vaadi yhteyttä yliluonnolliseen. Lapsen usko ei ole sidonnainen teologisten uskomusten kanssa, mutta se on oivaa maaperää, johon istuttaa jokin järjestäytynyt uskomuspohja. Uskonnon oppimista voikin verrata lukutaidon tai muun kulttuurisen kielipelin hallitsemiseen. [2, 3] Jälleen: usko yhdistää, uskonto erottaa.


Postmoderni totuus: kaikki virtaa

Matti T. Amnellin väitöskirja käsittelee postmodernia uskonnonfilosofiaa. Amnell tarkastelee totuutta postmodernismin suurnimien, Mark C. Taylorin ja Don Cupittin ajatusten mukaisesti. Totuus on postmodernin ajattelun mukaan vain optinen harha, koska kaikki on aina vain tulkintaa ja jokainen tulkinta tehdään erilaisesta [1]

Postmodernin maailmankatsomuksen mukaan ei ole olemassa alkua, perustaa, läsnäoloa tai loppua. Kaikki virtaa yhtena suurena jatkumona, josta absoluuttista totuutta on mahdotonta poimia. Perinteiset filosofian vastakohtaparit todellinen/näennäinen, syvyys/pinnallisuus, muuttumaton/muuttuva, sisäinen/ulkoinen eivät ole universumin ominaisuuksia vaan ihmisen tekemiä metaforia. [1]

Postmodernismi ei torppaa tiedettä hyödyttömänä kenttänä. Päinvastoin, tieteessä on paljon hyödyllistä. Se ei saisi kuitenkaan olla ainoa, dominoiva ajattelutapa, vaan sen tulisi esiintyä yhtenä perspektiivinä, tulkintana. Cupitt vertaa totuutta ja tietämistä taideteokseen: se on rationaalisesti argumentoitu fiktio, joka voi toimia opastavana kuvana. Näin ollen tässä maailmankuvassa taiteellinen näkemys on yleensä voimakkain ja syvällisin tieteellisen näkemyksen sijaan.



Taiteilijan suhde tietämiseen täydentyi nyt toisella kolmion kulmalla. Toiveenani on päästä meditaation mielen ohittavan vaikutuksen avulla siihen lapsen uskon tilaan, jossa ohitetaan myös kaikenlainen älyllinen tietäminen ja sen lisäksi tarpeettomat teologiset rakennelmat ja annetaan vain mennä: hyväksytään oma itse irrottamattomana osana virtaa.

Tämä heittäytyminen vie meidät kolmanteen ja viimeiseen kulmaan, joka liittyy liikkeeseen ja uskoakseni (hehe) täydentää taiteilijan tietämisen keholliseen ilmaisuun.



Lähteet

1. Amnell, M. T. 2009. Uskonto ilman uskontoa. Radikaali postmodernin uskonnonfilosofian haaste. Helsingin yliopisto

2. Barrett, J. L. 2008. Out of the Mouths of babes: Do children believe because they are told to by adults? 25.11.2008 http://www.theguardian.com/commentisfree/belief/2008/nov/25/religion-children-god-belief (viitattu 20.11.2013)

3. Hamilo, M. 2012. Uskonto ei lähde ihmisestä - Tiede on ryhtynyt kyseenalaistamaan tieteellisen ateismin periaatteita. 7.4.2012 http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/uskonto-ei-lahde-ihmisesta-tiede-on-ryhtynyt-kyseenalaistamaan-tieteellisen-ateismin-periaatteita

Let's tantra!

”The best thing about meditation is that you feel calm all the time and you will live a happy life.” 

Shajesh [1]

Olen muuttanut talveksi Intiaan. Intia on meditoivan ihmisen aarreaitta. Kävin toissapäivänä ystäväni ja pomoni Mahadevin kanssa tantrameditaatiota opettavan Shajeshin luona kylässä.

Shajesh kertoi hieman perusteita tantrafilosofiasta ja harmitteli länsimaista käsitystä, jossa tantra pelkistyy seksiin. Tantrassa on 64 opinkappaletta, joista 63 on puhtaasti hengellisiä ja yhdessä puhutaan hieman seksistä.  Tantra on elämäntapa ja tapa pitää itsensä tasapainossa. Esimerkiksi peseytyminen, syöminen ja pukeutuminen ovat kaikki pieniä tantrarituaaleja. [1]

Varsinainen meditaatio keskittyy ihmisen kolmen kehon tasapainoon. Tantran mukaan koostumme fyysisen kehon lisäksi myös energiakehosta ja astraalikehosta. Meditaatiossa nämä kaikki otetaan huomioon: asanat eli kehon asennot ohjaavat fyysistä kehoa, oikea hengitys ohjaa energiakehoa ja mantra ohjaa astraalikehoa. [1]

Shajesh antoi minulle ensimmäisen mantrani.

”Om Namae Shivaya”

Kaiken tantrisen opetuksen uskotaan tulevan suoraan ylimmältä gurulta, Shiva-jumalan ruumiillistumalta Dekshinamurtilta. Shiva on aikoinaan opettanut lähimmille oppilailleen kaiken tantrasta ja he ovat siirtäneet opetusta omille oppilailleen ja niin edelleen. Kaikki, joille tantraa opetetaan, ovat osa katkeamatonta ketjua suoraan Shivasta meihin saakka. Tästä syystä Shiva on ensimmäisen mantran aiheena. [1]

Mantraa lauletaan matalalla äänellä itselle. Sen ei tarvitse kuulua kauas. Laulaessa keskitytään siihen, miltä ääni tuntuu kehossa. Kun oma ääni resonoi kehossa, tantrinen perinne kertoo sen avaavan shakroja eli kehon energiakeskuksia. Ne sijaitsevat selkärangassa alkaen häntäluusta, päättyen pään yläpuolelle. Tällä mantralla ei ole määrättyä asanaa. Harjoittaja saa valita asentonsa, kunhan selkäranka on suorassa. Silmät pidetään kiinni ja katse suunnataan suljettujen luomien alla kolmanteen silmään, kulmakarvojen väliin. [1]

Minun tulee laulaa (tai mikähän tähän on oikea suomennos, ”to chant”) tätä mantraa joka aamu heti aamupesun jälkeen 20 minuuttia ja sama asia iltapesun jälkeen, juuri ennen nukkumaanmenoa. 40 päivän kuluttua saan lisää oppia omaan harjoitukseeni. Jään jännityksellä odottamaan, mitä tuleman pitää.

Valitsin harjoittamiselle ihanan paikan metsän reunasta, sileän kiven päältä. Iltaisin meditoin tumman tähtitaivaan alla, luonnon äänien hukuttaessa mantrani joukkoonsa. Aamuisin saan laulaa usvan keskellä, auringon noustessa vastapäisten kukkuloiden takaa. Metsä on myös täynnä upeasti tuoksuvia lääkitseviä kasveja. Paikka ei kuitenkaan ole pääasia, vaan harjoittaminen. 

Aloitan ikioman harjoittamiseni ensi viikolla. Se tapahtuu kolme kertaa viikossa ja sisältää ensin puoli tuntia meditaatiota (Kuvattu täällä.) ja sitten puoli tuntia vapaata liikettä. Molemmista lisää, kunhan pääsen vauhtiin.

P.S. Keskustelumme päätteeksi Shajesh kutsui minut viikoksi erääseen Ashramiin tutustumaan kansainväliseen joogaopettajille tarkoitettuun leiriin, jossa opiskellaan tantraa. Leiri alkaa joulukuussa ja kestää yli kuukauden. Saan osallistua aamuharjoitukseen, opiskella itsenäisesti ja haastatella ympäri maailmaa saapuvia opettajia. Tuntuu, että olen oikeilla jäljillä. Ja oikeassa paikassa juuri nyt.

Lähteet:

1. Shajesh 5.11.2013. Keskustelu. Kozhikode, Kerala, Intia.

Kulma: Missä mieli loppuu, meditaatio alkaa

"Meditoiminen ei ole pyrkimys päästä jonnekin muualle. Meditoiminen on itsensä sallimista olla juuri siellä, missä on sellaisena kuin on. Se on myös maailman sallimista olla tällä hetkellä juuri sellainen kuin se on.”

Jon Kabat-Zinn [1]

Vilautin ensimmäisessä postauksessani teoreettista kolmiota: taiteilijan suhteita tietämiseen.

Seuraavat kolme bloggausta käsittelevät näitä kulmia. Nyt ensimmäisessä pureudun meditaatioon.

Tässä kulmassa väitän meditaation ohittavan mielen. Perustan väitteeni paitsi muiden harjoittajien kirjoituksiin, myös omaan kokemukseeni meditaatiosta.

Olen kokeillut kuvata sitä, miltä meditaatio omasta subjektiivisesta näkökulmastani tuntuu:

Meditointi todella tuntuu. Se on fyysinen kokemus. Meditaation ajattelemattomaan tilaan pääseminen tuntuu muuttavan fysiikkaani. Istun paikoillani, mutten enää tunnista asentoani. Omat ääriviivat hämärtyvät. Tunnen olevani hyvin pieni ja kevyt sekä valtavan raskas ja suurikokoinen. Vajoan, kohoan, lennän ja putoan, kasvan ja kutistun samaan aikaan. Koen jatkuvaa liikettä, jota voisi kuvailla sekä aaltoilevaksi että sykkiväksi. Kohisen. Olemukseni ei ole persoonallinen vaan ennemminkin sulautuva, pehmeä ja rajaton.

Tämä kuvaus tuo mieleen omat varhaiset kokemukset. Joskus alle kouluikäisenä minulla oli tapana maata hiljaisuudessa ja ajatella avaruutta. Olin valtavan kiinnostunut kaikesta avaruuteen liittyvästä. En oikein ymmärtänyt äärettömyyttä (enkä kyllä ymmärrä vieläkään), mutta päädyin kokemaan sitä. Tuijotin kattoa ja annoin mennä, en pitänyt kiinni mistään fyysisesti enkä ajatuksen tasolla. Olin avaruudessa, olin avaruutta. Koin pienuutta kaiken keskellä ja samalla kertaa valtavaa olemassaoloa, kuin koko maailmankaikkeus olisi minussa.

Aikuisiällä, kun löysin meditaation osaksi elämääni, huomasin kokemukseni olevan identtinen lapsuuden ajan ”avaruuskokemusten” kanssa.

Kun ajatukset jättävät minut, edes hetkeksi, olen yhtäkkiä kiinni jossain hyvin alkuvoimaisessa, samaan aikaan itseni sisäpuolella ja ulkopuolella. Minuus ikään kuin katoaa. Tätä kai tarkoitetaan, kun meditaation yhteydessä puhutaan transpersoonallisuudesta.

Tämän hehkutuksen jälkeen haluan totuuden nimessä kertoa, että meditaatio ei todellakaan aina ja joka kerta tunnu tältä. Viime päivinä harjoittaminen on ollut yhtä tarpomista. Istun alas, pari minuuttia menee oikein hyvin hengitykseen keskittyessä. Sitten hyökkäävät ajatukset, annan niiden mennä, hengitän. Joku ajatus tulee takaisin. Huomaan kertaavani vuorosanoja, suunnittelevani eväitä, miettiväni mitkä sanat on parasta valita ohjattuun meditaatioon…

Siinä sitten istun ja turhaudun. Ei avaruuteen yhtymistä tai muuta kiinnostavaa. Tylsää istumista, sitkeyttä pysyä paikoillaan, kun tekee mieli nousta ylös. Kymmenen minuuttia tuntuu mahdottoman pitkältä ajalta.

Matthieu Ricard tarjoaa lohdutusta kirjoittaessaan, että silloin, kun harjoitukseen ei ole halukkuutta, on siitä erityistä hyötyä. Tällöin harjoitus nimittäin kohdistuu siihen osaan, joka vastustaa henkistä etenemistä. Juuri tästä syystä hän painottaa harjoituksen vaativan sitkeyttä ja innokkuutta. [3]

Silloin turhauttavimmillaankin meditaatio on hyödyllistä harjoitusta. On hyvä huomata, miten meluisaa pään sisällä on, kuinka paljon käsittelemätöntä siellä liikkuu, kun lopettaa vastustamisen ja antaa mennä. Meditaatio ei ole epäonnistunut, vaikka transpersoonallisesta kokemuksesta ei näkyisi vilaustakaan.

Marja Kuparinen kuvailee meditaatiohetkeä näin: ”Sillä hengityksellä sinä liityt maailmaan ja luomakuntaan, olet osa yhteyttä. Älä pidä kiirettä. Hengitä ulos epäluottamusta ja pelkoa, luovuta pois se, jonka on aika mennä. Hengitä sisään luottamusta ja rauhaa, ota vastaan tämä päivä, se, jota juuri nyt elät.” [2]

Miltä meditaatio tuntuu sinulle?

Lähteet:

1. Kabat-Zinn, J. 2010 Kotiinpaluu. Helsinki: Basam Books.

2. Kuparinen, M. Kirkko & kaupunki. 9.7.2012

3. Ricard, M. 2010. Meditoinnin taito. Helsinki: Basam Books.

Meditoiden kiinni luovuuteen

”Meditoiminen on harjoitus, jonka avulla on mahdollista kehittää ja jalostaa tiettyjä hyviä ominaisuuksia, aivan kuten toisenlaisten harjoitusten avulla on mahdollista oppia lukemaan, soittamaan instrumenttia tai hankkimaan jokin muu taito.” 

Matthieu Ricard [1]

Luovuus on taiteilijan työväline. Riippumatta alasta, jokainen taiteilija työskentelee luovalla tavalla, etsii luovia ratkaisuja. Luovuus on taiteilijan työtä, muttei yksin taiteilijoiden oikeus. Luovuus on tietenkin läsnä muidenkin kuin ammatikseen taidetta tekevien ihmisten elämässä. Kaikenlainen luovuuden ruokkiminen on ihmisyyden ruokkimista. 

Yhdeksäs intelligenssi

Howard Gardnerin intelligenssit ovat yksi tapa hahmottaa luovuuden eri osa-alueita. Yhdellä alueella luova ihminen ei välttämättä kukoista muilla alueilla. Intelligenssejä on eritelty kahdeksan erilaista. Ne ovat: loogis-matemaattinen, kielellinen, spatiaalinen, musiikillinen, kehollis-kinesteettinen, interpersoonallinen, intrapersoonallinen ja naturalistinen. Myöhemmin Gardner on pohtinut myös spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin olemassaoloa. [2]

Spiritualistis-eksistentialistinen intelligenssi on kykyä ymmärtää elämän syvimpiä henkisiä tarkoituksia. [2] Jos Hemingway oli kielellisen intelligenssin huippuosaaja, Mozart musiikillisen ja Gauss loogis-matemaattisen, voi ajatella vaikkapa Buddhan ja Jeesuksen olleen huippuosaajia spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin alueella.

Elämme kulttuurissa, jossa käytännössä jokainen yli seitsemänvuotias osaa kirjoittaa ja laskea. Moni soittaa jotakin instrumenttia tai vähintään laulaa suihkussa. Huippuosaajia, lahjakkuuksia näistä luku-, kirjoitus- tai laulutaitoisista on vain pieni prosentti. Se on tietenkin aivan luonnollista. Meitä ei ole opetettu kirjoittamaan, jotta ryhtyisimme kirjailijoiksi. Kirjoitamme, laskemme ja musisoimme kommunikoidaksemme kulttuurissamme. Hallitsemme taidon.

Jostakin syystä samanlainen ajattelutapa ei näy arjessa spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin kohdalla. Meditaatio ja muu ”henkinen huuhaa” tuntuu varatun ihmisille, jotka syvällisesti paneutuvat henkisen polkunsa etsintään. Siinä missä muidenkin intelligenssien, uskon spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin kehittämisen olevan mahdollista jokaiselle. Ei meistä tule seuraavaa Buddhaa eikä Hemingwayta, mutta voimme oppia hiljentymään siinä missä osaamme kirjoittaa tekstiviestin.

Näen meditaation yhtenä mahdollisena väylänä spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin harjoittamiseen. Meditaatiossa ihminen ei takerru ajatuksiinsa, tunteisiinsa, tulevaisuuteen tai menneisyyteen, vaan keskittyy olemiseen. Näin syntyy tilaa luovuudelle.

Lähteet:

1. Ricard, M. 2010. Meditoinnin taito. Helsinki: Basam Books.

2. Uusikylä, K. 2002. Voiko luovuutta opettaa? Teoksessa: Kansanen, P. & Uusikylä, K. (toim.) Luovuutta, motivaatiota, tunteita – Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: PS-kustannus.

Meditaatio: mitä, miksi ja miten?

"An interval of meditation, serious and grateful, was the best corrective to everything dangerous."

 Jane Austen [1]

Tänään avaan hieman peruskäsitettä. Koetan valottaa sitä, mitä meditaatio on. Sen jälkeen teen parhaani saadakseni teidät lukijat vakuuttuneiksi meditaation hyödyistä ja toivottavasti olettekin kirjoituksen loppuun mennessä niin suurenmoisen innoissanne, että haluatte saman tien kokeilla.

MITÄ MEDITAATIO ON?

Meditaatiota on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Itse kuvailisin sitä metelin vähentämisenä. Tiedättehän, kun yrittää keskittyä ja miljoona asiaa pyörii päässä, eikä oikein mistään saa otetta. Tai ahdistaa. Tai on niin innoissaan, ettei mikään tavallinen oikein kiinnosta. Siihen päänsisäiseen meteliin meditaatio on kuin poistoventtiili.

Ymmärtääkseen meditaatiota on sitä harjoitettava itse. Tätä mieltä ovat lisäkseni esimerkiksi Rauhala ja Castrén. Meditaation kokemus vaihtelee myös yksilöstä toiseen. [2, 4]

Useissa perinteissä meditaatio tapahtuu liikkumattomuuden tilassa. Olemassa on kuitenkin myös liikkeellistä meditaatiota, kuten kävely- tai kundaliinimeditaatio. Itse olen liikkumattoman meditaation tyttöjä, joten keskityn ainakin toistaiseksi kirjoituksissani siihen. Voihan toki olla, että päädyn tällä tutkimusmatkalla muihinkin suuntiin. [3]

MIKSI MEDITOIDA?

Tähän on jokaisen meditoivan ihmisen helppo vastata: koska se toimii. Meditaation hyödyt on helppo huomata heti. Jo viisi minuuttia hiljaisuutta voi olla mullistava kokemus. Myös tutkimustietoa löytyy. Hyödyt tai vaikutukset on mahdollista jakaa fysiologisiin, maailmankuvallisiin ja transpersoonallisiin vaikutuksiin. Kaikki tutkimustulokset olen tähän tekstiin napannut Rauhalan (1992) meditaatiota käsittelevästä teoksesta [4]. Suosittelen sen lukemista, jos haluaa heti paikalla tarkempaa selostusta ja lisää lähteitä.

Fysiologisia vaikutuksia esimerkiksi:

verenpaineen aleneminen

sydämen minuuttitilavuuden laskeminen

unettomuuden väheneminen

kolesterolin laskeminen

aineenvaihdunnan hidastuminen

hormonaalisen järjestelmän tasapainottuminen

immunologisen systeemin toiminnan paraneminen

syvä rentoutuminen

Jos tässä ei vielä ole tarpeeksi syytä, kurkataan vielä aivoihin:

Aivotutkimuksen EEG-mittauksissa meditaation on osoitettu muuttavan meditoivan ihmisen aivotoimintoja. Esimerkiksi delta-aaltoja, joita esiintyy tavallisesti ainoastaan syvässä unessa, on todettu esiintyvän myös meditoidessa, vaikka meditaatio ei tilana ole lainkaan unenomainen vaan päinvastoin selkeä ja kirkas.

Maailmankuvan sisällöllisiä muutoksia esimerkiksi:

itsetiedostaminen

itsensä toteuttaminen

luovuus

muistin ja oppimiskyvyn paraneminen

itsensä hyväksyminen

kyky lämpimiin ihmissuhteisiin

Lisäksi myönteisiä tutkimustuloksia on saatu hoidettaessa:

depressiivisyyttä

aggressiivisuutta

fobioita

psykosomaattisia vaivoja

riippuvuuksia

Transpersoonalliset muutokset:

Näitä on hankalampi todeta kuin kahta ylempää. Transpersoonallisella tasolla ylitetään yksilökohtaisen ja aineellisuuteen sitoutuneen olemassaolon rajat. Länsimainen tieteellinen ihmisen selittäminen taas toimii aina näiden rajojen sisäpuolella. Transpersoonallisessa kokemuksessa on kyse meditoidessa tapahtuvasta niin sanotusta huippukokemuksesta, jolle on ominaista onnellisuuden ja pyhyyden tuntemukset.

Eri uskontojen meditaatioperinteissä pyritään transpersoonalliselle tasolle, mikä uskontojen kannalta yleensä tarkoittaa jonkinlaista yhteyttä tai kohtaamista jumalan tai jumaluuden kanssa. Myös ei-uskonnolliset meditaatioperinteet tunnustavat transpersoonallisen tason, jolloin huippukokemus ei oleta jumalaa vaan selittyy aivosidonnaisena kokemuspotentiaalin ääriarvona.

MITEN SITÄ TEHDÄÄN?

Kukapa ei haluaisi lämpimiä ihmissuhteita ja matalaa verenpainetta? Onneksi meditaatio on periaatteen tasolla helppoa. Harjoittaminen saattaa tuntua välillä yhtä helpolta kuin periaatekin, mutta suosittelen varautumaan niin turhautumiseen kuin suorituspaineisiinkin.

Ei ole yhtä oikeaa tapaa meditoida. Väitän näin rohkeasti ja lujaa, vaikka itse kukin asiaan yhtään perehtynyt on kohdannut toisenlaisiakin kannanottoja. Oma suhtautumiseni meditointiin on hyvin pragmaattinen: se on totta, mikä toimii. Kokeile siis rauhassa eri perinteiden meditaatioita, kehitä oma tapasi tai nappaa minulta ideoita.

Itse en meditoi minkään uskonnon tai muunkaan perinteen mukaisesti. Olen napsinut kirsikoita kakuista eri perinteistä ja löytänyt oman tapani. En mitenkään orjallisesti pidättäydy tässä, vaan lisään tai poistan asioita sen mukaan, miten opin uutta tai vanhat asiat lakkaavat palvelemasta omaa meditaatiotani. Tärkeintä on, että istun alas ja aloitan.

Tämän sanottuani suosittelen kehittämään oman rituaalin. Jotain ihan yksinkertaista, joka aloittaa meditaatiohetkesi. Jos vaikkapa harjoitat jotakin uskontoa tai uskot johonkin jumalan, voit rukoilla tai lukea hieman pyhiä tekstejä. Ateistina voit ehkä lausua jonkun tunnustuksettoman runonpätkän. Jos mantran laulaminen ei sodi maailmankuvaasi vastaan, voit tehdä sitä. Helppo aloitus on vaikkapa laulaa kolme kertaa om-äännettä. Koen tärkeäksi, että ennen meditaatiota tekee jotakin, joka saa itsen tajuamaan, että meditaatio alkaa.

Näin minä valmistaudun:

Itse määrittelen itseni kristityksi, jolla on toinen jalka hindulaisessa perinteessä. Ennen meditaatiota sytytän kynttilän, rukoilen, luen pätkän Raamattua, laulan "om" kolme kertaa ja sitten alkaa meditaatio. Useimpina päivinä meditoin viidestä minuutista puoleen tuntiin. Kirjoitan oman meditaatiorutiinini to do –muotoon. Jos haluat kokeilla, tee näin:

1. Tee oma aloitusrituaalisi.

2. Istu mukavaan asentoon ja sulje silmät.

3. Kiinnitä huomiosi omaan hengitykseesi. Tarkkaile sitä.

4. Kun mielesi, ajatuksesi ja tunteesi lähtevät harhailemaan, huomioi, mitä ajattelet/tunnet ja sano mielessäsi: ”saat mennä”. Älä arvota tai arvostele sitä, mitä mieleen nousee. Sinä olet tarkkailija.

5. Palaa kohtaan kolme.

6. Toista kohtia 3-5 kunnes tekee mieli lopettaa. Jatka ainakin kaksi kertaa lopetushalun ohi.

7. Lopeta rituaalilla.

Jotta et kiirehdi, tee pieni rituaali lopuksi. Mikä ikinä sopii sinulle: tuijota hetki kynttilän liekkiä tai venyttele tai jotain. Minä laulan kolme kertaa "om", kuten alussa.

Kokeile. Viisi minuuttia. Jos kokeilet, kerro, mitä koit. Voit kirjoittaa kommentin tai laittaa sähköpostia: ilmanreseptia@gmail.com

Tärkeintä on, että istut alas ja aloitat.

P.S. Tervetuloa lukijaksi Sannamarjaana <3

Lähteet

1. Austen, J. 2007. Persuasion. Oxford University Press.

2. Castrén, M. 2006. Meditaation käyttö ohjaajantyössä. Teatterikorkeakoulu.

3. Osho. 1978. Osho Kundalini Meditation CD. New Earth Records.

4. Rauhala, L. 1992. Mitä meditaatio on? Hämeenlinna: Esoterica Publishing.

Tyhjennä mieli ja hyppää kyytiin!

”Tyhjä mieli on Jumalan leikkikenttä.”

Osho [1]

Tervetuloa uuteen blogiini!

Saat mennä on blogi matkasta henkilökohtaiseen taiteilijuuteen meditaation avulla. Matka on fyysinen, henkinen ja kirjallinen.

Fyysisesti matkaan Intiaan ja harjoitan siellä muiden töiden lisäksi meditaatiota säännöllisesti. Henkinen matka muodostuu meditaatiosta. Syvälle itseen matkaaminen on kiinnostavaa, ja olen kiitollinen että voin jakaa sitä täällä teidän kanssanne.

Kirjallisena matkana toimii tämä blogi, joka on samalla kirjallinen opinnäytetyöni Metropolia AMK:n esittävän taiteen linjalla. Valmistun keväällä 2014 teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Osa ammatti-identiteettiäni on taiteilijana toimiminen ja sitä opinnäytetyöni on vahvistamassa.

Piirsin noin kolme vuotta sitten ensimmäisen vuosikurssin ensimmäisellä kurssilla kolmion. Kaikki lähti siitä, kun opettajamme Metsälintu Pahkin (ent. Pahkinen) sanoi luennolla liikkeen olevan tietoa, joka alkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Samalla viikolla luin Oshon tekstejä ja törmäsin ajatukseen, että meditaatio alkaa siitä, missä mieli loppuu. Vuosia aikaisemmin olin kuullut keskustelupätkän, jossa joku mainitsi uskon alkavan siitä, missä todisteet loppuvat. [2,3]

Nämä kolme näennäisen erilaista kokemusta yhdistyivät kolmioksi, joka puhutteli minua. Koin ajatukset taiteilijan suhteeksi tietämiseen.

Opinnot jatkuivat ja tein paljon muita asioita. Kolmio ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan vaan nousi mieleeni yhä uudestaan. Näiden vuosien aikana olen meditoinut koko ajan enemmän ja maailmankuvani on muuttunut yhä henkisemmäksi.

Nyt aika on kypsä ja laitan itseni likoon. Lähden tutkimaan, mitä meditaatio minussa taiteilijana liikuttaa. Jaan matkani täällä julkisesti ja toivon, että mahdollisimman moni osallistuu keskusteluun ja ennen kaikkea lähtee astelemaan omia sisäisen luovuuden polkujaan.

Ilokseni olen saanut rinnallakulkijaksi ja ohjaajaksi tälle oppimistaipaleelle Metsälintu Pahkinin, joka on paitsi erinomainen tanssinopettaja, myös inspiroiva esimerkki siitä, kuinka henkisyys ja ammatillisuus voivat kulkea käsi kädessä täydentäen ja ruokkien toisiaan. Kiitos Metsis, että olet mukana ja uskot tähän <3

P.S. Seuraa, mitä muuta Intiassa tapahtuu blogissamme Namaskaram Sukritham.

Lähteet

1. Osho 1998. Meditaatio on... Helsinki: Delfiini Kirjat.

2. Osho. 1999. Luovuus – kohtaa sisäinen voimasi. Helsinki: Delfiini Kirjat

3. Pahkinen, M. 2010. Kehollisuus yhteisöllisen kokemisen avaimena. Taiteenfilosofian luento 28.8.2010. Metropolian AMK, esittävän taiteen koulutusohjelma. Luentomuistiinpanot.