Meditoiden kiinni luovuuteen

”Meditoiminen on harjoitus, jonka avulla on mahdollista kehittää ja jalostaa tiettyjä hyviä ominaisuuksia, aivan kuten toisenlaisten harjoitusten avulla on mahdollista oppia lukemaan, soittamaan instrumenttia tai hankkimaan jokin muu taito.” 

Matthieu Ricard [1]

Luovuus on taiteilijan työväline. Riippumatta alasta, jokainen taiteilija työskentelee luovalla tavalla, etsii luovia ratkaisuja. Luovuus on taiteilijan työtä, muttei yksin taiteilijoiden oikeus. Luovuus on tietenkin läsnä muidenkin kuin ammatikseen taidetta tekevien ihmisten elämässä. Kaikenlainen luovuuden ruokkiminen on ihmisyyden ruokkimista. 

Yhdeksäs intelligenssi

Howard Gardnerin intelligenssit ovat yksi tapa hahmottaa luovuuden eri osa-alueita. Yhdellä alueella luova ihminen ei välttämättä kukoista muilla alueilla. Intelligenssejä on eritelty kahdeksan erilaista. Ne ovat: loogis-matemaattinen, kielellinen, spatiaalinen, musiikillinen, kehollis-kinesteettinen, interpersoonallinen, intrapersoonallinen ja naturalistinen. Myöhemmin Gardner on pohtinut myös spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin olemassaoloa. [2]

Spiritualistis-eksistentialistinen intelligenssi on kykyä ymmärtää elämän syvimpiä henkisiä tarkoituksia. [2] Jos Hemingway oli kielellisen intelligenssin huippuosaaja, Mozart musiikillisen ja Gauss loogis-matemaattisen, voi ajatella vaikkapa Buddhan ja Jeesuksen olleen huippuosaajia spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin alueella.

Elämme kulttuurissa, jossa käytännössä jokainen yli seitsemänvuotias osaa kirjoittaa ja laskea. Moni soittaa jotakin instrumenttia tai vähintään laulaa suihkussa. Huippuosaajia, lahjakkuuksia näistä luku-, kirjoitus- tai laulutaitoisista on vain pieni prosentti. Se on tietenkin aivan luonnollista. Meitä ei ole opetettu kirjoittamaan, jotta ryhtyisimme kirjailijoiksi. Kirjoitamme, laskemme ja musisoimme kommunikoidaksemme kulttuurissamme. Hallitsemme taidon.

Jostakin syystä samanlainen ajattelutapa ei näy arjessa spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin kohdalla. Meditaatio ja muu ”henkinen huuhaa” tuntuu varatun ihmisille, jotka syvällisesti paneutuvat henkisen polkunsa etsintään. Siinä missä muidenkin intelligenssien, uskon spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin kehittämisen olevan mahdollista jokaiselle. Ei meistä tule seuraavaa Buddhaa eikä Hemingwayta, mutta voimme oppia hiljentymään siinä missä osaamme kirjoittaa tekstiviestin.

Näen meditaation yhtenä mahdollisena väylänä spiritualistis-eksistentialistisen intelligenssin harjoittamiseen. Meditaatiossa ihminen ei takerru ajatuksiinsa, tunteisiinsa, tulevaisuuteen tai menneisyyteen, vaan keskittyy olemiseen. Näin syntyy tilaa luovuudelle.

Lähteet:

1. Ricard, M. 2010. Meditoinnin taito. Helsinki: Basam Books.

2. Uusikylä, K. 2002. Voiko luovuutta opettaa? Teoksessa: Kansanen, P. & Uusikylä, K. (toim.) Luovuutta, motivaatiota, tunteita – Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: PS-kustannus.